08.10.2004 Opettaja lehti numero 41

Kenian lasten pitkä koulutaival

Myös päiväntasaajalla koulutuksella on suuri statusarvo. Opettajien työtä arvostetaan paljon - palkkaa heille ei olla valmiita maksamaan.

Uuden koululain mukaan Kenian valtio on velvollinen järjestämään jokaiselle kenialaiselle ilmaisen peruskouluopetuksen. Käytännössä kaikki lapset eivät kuitenkaan voi käydä koulua. Varakkaammat vanhemmat laittavat lapsensa yksityisiin kouluihin, joissa he toivovat jälkikasvunsa saavan tasokkaampaa opetusta.

Myös yksityiskoulujen taso vaihtelee valtavasti. Yksityiskoulun voi perustaa jokainen opettaja, joka täyttää ministeriön asettamat pätevyysvaatimukset. Opettajalta vaaditaan lukion jälkeen nelivuotinen opettajakoulutus, joka koostuu kahden vuoden teoria- ja kahden vuoden käytännönjaksosta. Lukuvuodelle on asetettu opetussuunnitelma, jota noudetaan tarkasti.

Yksityiskoulujenkaan arki ei ole ruusuilla tanssimista. Opettaja Fred Nyanjuki seisoskeli mustassa nahkatakissaan toimettomana pienen Kerokan kylän koulun aurinkoisella pihalla, vaikka kevätlukukauden ensimmäinen koulupäivä oli alkanut. Nyanjuki oli harmissaan ylimääräisestä lomapäivästään: "Lasten vanhemmat eivät ole saaneet kerättyä loman aikana 20 euron lukukausimaksua kasaan." Fred jatkaa, että maksavien oppilaiden vähyys on koulun krooninen ongelma, koska lukukausimaksusta rahoitetaan kaikki koulun kulut ja opettajien palkat.

Ruokatauko kotona

Kerokan yksityiskoulussa opetus aloitetaan nuorena. Esikoululaiset ovat reilusti suomalaisia oppivelvollisia nuorempia, mutta suomalaislapsille aletaan opettaa koululaisten asioita pikkuhiljaa. Esikoulunopettaja Rispa Nyamwayan havaintovälineinä ovat liitutaulu ja satunnaisesti koulun tiiliseinälle ripustettu iso paperi, johon voidaan piirtää. Sähköä ei ole, joten piirtoheittimet, mikrot ja muut sellaiset havaintovälineet saa unohtaa. Onneksi aurinko pitää huolen lämmityksestä ja valosta. Lapsilta edellytetään vanhempien kustantamat koulukirjat.

"Nyamwayan kuvailee esikoululaisen tavallisen koulupäivän: "Päivä alkaa kello 7.30, jonka jälkeen opetusta on välituntien tauottamana puoleen päivään saakka. Sitten lapset pitävät parin tunnin ruokatauon kotonaan, koska koululla ei ole ruokailumahdollisuutta. Opetusta jatketaan ruokailun jälkeen vielä pari tuntia." Kenian maaseudulla ei ole järjestetty koulukuljetuksia, joten kyläkouluja on aina pienen kävelymatkan välein. Pienenpien koululaisten opetukseen kuuluu olennaisesti ulkoa oppiminen siten, että lapset toistavat opettajan perässä esimerkiksi aakkoset. Opettajaa arvostavat sekä oppilaat että heidän vanhempansa, joten kurinpito-ongelmia ei juuri esiinny. Opettajien lasten tulevaisuudelta odotetaan muita lapsia häikäisevämpää.

Kouluministeriön opetussuunnitelman mukaisesti koulussa opetetaan kuutta teoria-ainetta, jotka ovat suahili, englanti, matematiikka, ympäristö- ja luonnontiede, uskonto ja maantieto. Kenian viralliset kielet ovat suahili ja englanti ja lisäksi maassa on 46 paikallista kieltä, joista kerokalaiset puhuivat kisiitä. Esikoululaiset aloittavat opinnot suahililla, mutta englannin osuutta lisätään koko ajan.

Eunicea kiinnostaa silmäpeli

Keniassa arvostetaan koulutusta. Varakkaimmilla lapsilla on mahdollisuus mennä kahdeksan vuoden peruskouluopintojen jälkeen nelivuotiseen lukioon.

Oyugisiläinen Eunice Atieno nousee aamuisin puoli kuudelta ylös ja syö aamupalan. Aamutoimet kestävät neitosella hyvän aikaa, koska ruoan lämmitys tapahtuu avotulella. Vähän ennen seitsemää Eunice lähtee taivaltamaan tunnin koulumatkan pieniä polkuja pitkin lukioon, Nyangiela Secondary Schooliin, jossa hän opiskelee toista vuotta. Eunice on onnentyttö, sillä hänen isänsä pystyy ja haluaa rahoittaa hänen opintonsa. Opiskelumotivaatio ei yllättäen ole niin hyvä kuin monilla muilla hänen ikätovereillaan. Eunice on säihkysilmäinen, poikien kanssa silmäpeliä pitävä tyttö, joka ei ota murheita huomisesta. "Äiti valittaa aina, että olen huonoin oppilas luokallani. Minua kiinnostaa kirjoja enemmän jalkapallo." Hän on onnekas myös siitä syystä, että hän voi kulkea koulussa kotoa käsin, koska pitkämatkalaisille tarkoitettu majoitusrakennus on meikäläisittäin karu. Eunice ottaa valkoisista vieraista kaiken hyödyn irti: " Olen niin onnellinen. Minä saan paljon helpotuksia teidän vuoksenne", hän huokailee innostuneena ja pyytää vieraita istumaan samaan pulpettiin hänen kanssaan.

Myös lukiot voivat olla Keniassa yksityisiä tai julkisia valtion omistamia kuten Nyangiela Secondary School. Lukion säännöt ovat tiukemmat kuin meikäläisen opinahjon. Rehtori Elly Owiti kuvailee koulun asettamia vaatimuksia: "Opiskelijat sitoutuvat käyttämään yhtenäistä univormua. Lukion pihalta ei saa poistua koulupäivän aikana esimerkiksi läheiselle kioskille." Perusopetukseen kuulumaton lukio on maksullinen. Owiti esittelee koulunkäynnistä aiheutuvia kuluja: "Lukukausimaksut koko vuodelta ovat 246 €, mikä on monelle vanhemmalle ylivoimaisen kallis. Lisäksi ruoasta ja kirjoista kertyy pitkä lasku lukuvuoden aikana." Lukiossa on 450 opiskelijaa joista yli puolet on poikia, tyttöjä kuitenkin runsaasti. Rehtori esittelee keittiön: piharakennus, jossa ruoka valmistetaan avotulella. Hän meidät myös lukion vaatimattomaan kirjastoon, joka on opiskelijoiden vapaassa käytössä. Kirjalahjoitukset olisivat todellakin olleet tervetulleita.

Myös lukiossa opiskelu tapahtuu opettajajohtoisesti liitutaulun avulla, koska luokkahuoneissa ei ollut sähköjä. Kaikilla opiskelijoilla ei ole varaa ostaa ainakaan kaikkia tarvittavia kirjoja, joten vieruskaverit lukevat tarvittaessa pehkuuntuneita likaisia kirpputoreilta tai katumyymälöistä ostettuja opuksia. Opettajien kuukausipalkat vaihtelevat 119 €:sta 225 €:n koulutuksen ja työkokemuksen mukaan.

Poliisi jakaa yo-kysymykset

Kenian lukiolaisilla on ylioppilaskirjoitukset aivan kuten Suomessakin. Ylioppilaskokelaat osallistuvat kokeisiin loka-marraskuussa. Lopulliset tulokset tulevat helmikuun viimeisenä päivänä siihen lukioon, josta opiskelija on kirjoittanut. Kysymykset tulevat Nairobista suljetuissa kirjekuorissa aseellisten vartioiden saattamina. Poliisi jakaa kysymykset kokelaille sekä kerää ne pois. Rehtori Owiti perustelee tiukan vartioinnin. "Aikaisemmin sattui niin, että joissakin lukioissa kokelaat ryöstivät kysymykset etukäteen, jotta saisivat paremman arvosanan." Keniassa ylioppilaskirjoituksissa annetaan huomattavasti enemmän arvosanoja kuin meillä, yhteensä 12 hyväksyttyä arvosanaa. Kirjoituksissa kannattaa kuitenkin kilvoitella, koska 5 huonointa hyväksyttyä arvosanaa sulkevat yliopistojen ovet myös niiltä, joilla sinne olisi taloudellisesti varaakin. Kenian lukioissa opiskellaan matematiikkaa, englantia, suahilia, biologiaa, kemiaa, fysiikkaa, kaupallisia aineita, maantietoa, historiaa, maataloutta, uskontoa, sosiaalietiikkaa sekä kansainvälistä toimintaa.

Opettajat lakossa

Yliopisto on taloudellisesti mahdollinen vain harvoille kenialaisille. Yksi etuoikeutetuista on Eunicen veli Vincent Otieno. Hänen muut sisaruksensa joutuvat etsimään muun koulutuksen, esimerkiksi opiston.

Nairobin yliopistossa opiskeleva Vincent joutui viettämään yli kaksi kuukautta lapsuudenkodissaan maatilalla Oyjigisissä, koska yliopiston opettajat olivat lakossa marraskuun kymmenennestä päivästä helmikuun loppupuolelle saakka. Yliopiston opettajien ja professorien palkka on todella vaatimaton. Heidän tarkoituksenaan oli lähtöpalkasta riippuen jopa moninkertaistaa nykyinen kuukausipalkka.

Vincent vihasi lakkoa, koska se oli este teräpäiselle ja kunnianhimoiselle nuorukaiselle saavuttaa päämääränsä: korkea virka kansainvälisissä tehtävissä. Esimerkiksi Iso-Britannia kiinnosti häntä hyvin paljon. Yliopisto-opinnot ovat silkka mahdottomuus useimmille suurperheille, koska lukuvuosimaksu on samansuuruinen kuin parhaiten tienaavien lukionopettajien bruttopalkka. Lisäksi opiskelijat joutuvat maksamaan ruokailusta, majoituksesta ja tarvittavista kirjoista kuten suomalaisetkin opiskelijat.

-teksti Markku Remes