Näky lehti 1/2005 Helmikuu
Teksti Seija Pajatie Kuvat Outi Välimaa
Kun "MINÄ OLEN" lähettää
Hope for Tomorrow -järjestön puheenjohtajalla, OUTI VÄLIMAALLA on vahvat perusteet uskoa, että yhdistys on Jumalalta saatu juttu.

Vuonna 2002 kolme suomalaisnaista, Outi Välimaa, Leena Ingalsuo ja Vappu Selonen istuivat Mombasassa vuosittain pidettävässä pastoreiden ja evankelistojen konferenssissa ihmetellen, mitähän he siellä oikein tekevät. Heidät oli ilmiselvästi johdatettu paikalle, he eivät vain vielä tienneet miksi.
- Viidentenä kokouspäivänä Herra avasi silmämme näkemään sen hädän, joka Keniassa aidsin takia on. Istuimme erään pastoripariskunnan kanssa ruokapöydässä. Kesken aterian pastorin rouva huokasi raskaasti: meillä on seurakunnassamme ne 200 orpoa, Outi Välimaa muistelee.
- Hetken päästä hän päästi huokauksen uudelleen. "Kun meillä on siellä ne sata leskeäkin". Sitten pastoripariskunta kertoi, että heidän viisivuotiaassa seurakunnassaan on lähes tuhat jäsentä. Näistä 200 on lapsia, joilta isä, äiti tai molemmat vanhemmat ovat kuolleet aidsiin.
- Koska maassa ei ole sosiaaliturvaa, kristilliset seurakunnat ovat useimmiten heidän ainoa turvansa ja elättäjänsä.

Apua tarvitseville
Suomalaisnaiset perehtyivät aidsin uhrien tilanteeseen matkan aikana tarkemmin. He järkyttyivät erityisesti leskien ja lasten tilanteesta. -Kenialainen prostituoitu ei useinkaan ole mikään seksipommi, vaan slummissa elävä nuori nainen, joka on ajautunut prostituoiduksi hankkiakseen elantonsa. Siellä nainen ilman miestä on hyvin turvaton, sillä naisen koko identiteetti rakentuu miehen kautta. Yksin jäätyään hänellä ei ole mitään fyysistä turvaa, sillä kodit on kyhätty kokoon muoviriekaleista ja roskamateriaalista. Lukoista ovissa voi vain uneksia.
- Tämänkin päivän aikana noin 600 kenialaista kuolee aidsiin. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan Keniassa oli vuonna 2003 miljoona aids-orpoa ja kaksi miljoonaa aidsia sairastavaa ihmistä. Määrällisesti se tarkoittaa samaa kuin kolmasosaa suomalaisista, Outi Välimaa huudahtaa.
Kaikki tuntuikin Keniassa mahdolliselta. Mutta kotona sama ajatus alkoi vaikuttaa järjettömältä. Kuinka ihmeessä minä voisin auttaa heitä, Outi Välimaa tuskaili.
- Ajattelin, että eihän minulla ole yhtään mitään! Minähän olen uhrannut omaisuuteni lähetystyöhön!

Vahvistus Jumalalta
Outi on Vilppulan kirkkoherran Jari Välimaan vaimo. Perhe on ollut 16 vuotta lähetystyössä Taiwanilla. Suomeen he palasivat vasta muutama vuosi sitten.
- Taloudellisia realiteettejani miettiessäni aloin katua suuria lupauksiani. Lopulta päätin kirjoittaa kenialaisille ystävilleni kohteliaan anteeksipyyntökirjeen ja perua kaiken. Silloin Jumala puuttui peliin. Hän ilmoitti, että afrikkalaislapsia on autettava. Avustamista varten on perustettava järjestö. Ja niin syntyi Hope for Tomorrow, Toivoa huomiseen -yhdistys.
Mutta epävarmuus kalvoi yhä Outin mieltä. Vaikka yhdistyspaperit olivat jo valmiina hänen laukussaan, hän ei lähettänyt niitä vielä rekisteröitäväksi. Hän vaati jääräpäisesti Herralta sinettiä, vahvistusta, että kyseessä on varmasti Jumalan juttu. Hän ei halunnut tehdä mitään omassa ymmärryksessään.
- Lähdin MetroAuto Areenalle ajatellen, että nyt Herra Sinun on pakko puhua minulle! Areenalla saarnasi David Saunders. Hänen kauttaan Herra puhui minulle leskivaimosta, jonka piti lainata naapureilta astioita ja kaataa niihin öljyä (2 Kun 5). Niin kauan kun tyhjiä astioita riitti, öljyä tuli.
- Saunders kuvaili tuntomerkkini ja osoitti minua sanoen: "Sinä olet sanonut, että sinulla ei ole mitään. Mutta sinulla on tehtävä ja kutsu Jumalalta. Laita se "ei mitään" liikkeelle ja ala kaataa öljyä! Käske poikasi lähteä lainaamaan naapureista tyhjiä astioita ja muista, että niitä on oltava tosi paljon. Sillä jos vaimo olisi tiennyt, että öljy loppuu astioiden myötä, hän olisi varmasti hakenut niitä enemmän. Joten hanki sinä astioita paljon, niin saat kauan iloita siitä, mitä Herra tekee."

Vaatimus
- Profetiaa kuunnellessani itkin kuin putous. Olin pyytänyt Herralta sinettiä, mutta en ollut odottanut, että se tulee näin julkisesti ja näin selkeästi. Koska yhdistyspaperit olivat valmiina käsilaukussani, ajoimme mieheni kanssa saman tien Tampereen rautatieasemalle postittamaan ne.
Siellä naista odotti uusi yllätys. Herra itse ilmestyi hänelle asemalla pienen afrikkalaistytön muodossa. - Se oli valtava kokemus. Kysyessäni tytöltä kuka olet ja mistä tulet hän vastasi: Minä olen. Sitten hän piti pienen tauon ja jatkoi: Täältä. Kun tulin takaisin autolle, mieheni Jari katsoi minua ihmetellen ja kysyi, mitä minulle on tapahtunut. Hän näki kasvoistani, että olin kohdannut Jumalan.
- Uskon, että tässä tulee käymään juuri niin kuin Hilja Aaltonen minulle profetoi. Hän sanoi, että tulen vaatimalla vaatimaan ihmisiltä asioita. Ja nyt se vaatimus alkaa valua minusta ulos. Meidän on herättävä turtumuksestamme ja pidettävä kärsivistä huolta! Elämme lopun aikoja. Sen jälkeen tulee kansojen tuomio. Silloin Jeesus sanoo: "Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairaana, ja te kävitte minua katsomassa... Ja kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle."

Uusi oivallus
- Kenian slummissa kokonainen perhe voi elää kuukauden 20 eurolla. Jos me ostamme täältä jonkun ihanan vaatteen tai meikin 20 eurolla, ajattelemme, että se on edullinen! Mutta samalla 20 eurolla voisi pelastaa ihmishenkiä.
- Uskon, että kerran taivaassa autetut tulevat sanomaan auttajilleen, että hei, minä olen se afrikkalainen, jota sinä autoit. Minulla oli aids, mutta sinun avullasi sain ruokaa ja lääkkeitä sekä pääsin kouluun. Sinun kauttasi sain kuulla Jeesuksesta ja siksi olen nyt täällä.
Kerran slummissa käydessään Outi Välimaalla oli 15-vuotias Johanna mukanaan. Itkien hän pyysi Outia etsimään hänelle Raamatusta kertomuksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. - Oivalsin kohdasta aivan uuden puolen: "Poikani muista, että sinä sait eläessäsi osaksesi hyvää, Lasarus sen sijaan pahaa. Nyt hän saa täällä lohdutusta, mutta sinä kärsit tuskaa" (Luuk 16:25).
- Nyt hän saa täällä lohdutusta! Vaikka me emme ehtisikään lääkitä heitä ajoissa, mutta ehtisimme viemään evankeliumin heille ajoissa, he pääsisivät taivaaseen ja saisivat lohdutuksen.
- En itke herkästi, mutta Pyhä Henki on laittanut sydämeeni itkun heidän puolestaan. Olen itkenyt, että jos te ette kerta kaikkiaan voi antaa rahaa työhömme, niin rukoilkaa, että voisimme jollain tavoin suorittaa Jumalan meille antaman tehtävän. Eli rukoilkaa, ystävät rukoilkaa, Outi Välimaa vetoaa.
- Ne, jotka lähtevät työhömme mukaan, tulevat varmasti näkemään, että tämä on Jumalan juttu. Yliluonnollinen toiminta on ollut luonteenomaista järjestöllemme alusta alkaen, Outi Välimaa kertoo iloiten samalla siitä, että hänen poikansakin ovat tulleet mukaan järjestön toimintaan.
- Työnantajamme on Jumala, joka ilmoittaa nimekseen Minä Olen. Hän on meille kaikkea sitä, mitä Hän Raamatussa sanoo olevansa. Hän kuuluu myös slummin ihmisille. Hän on sama kaikkein vähäisimmille ja kurjimmillekin!

Lisätietoja:
www.hopefortomorrow.fi
info@hopefortomorrow.fi
pj. Outi Välimaa, p. 040 758 3352
vpj. Leena Ingalsuo, p. 040 505 5615


Copyright Toivoa huomiseen ry
sulje tämä ikkuna