Raimo ja Leena Leppihalme

Olemme Leena ja Raimo Leppihalme Kankaanpäästä.
Matkalle lähtemisemme syy oli Maria tyttäremme ja hänen puolisonsa Heikin näkeminen Afrikassa. Ajattelimme, että olisi ainutlaatuinen kokemus nähdä heidät, nähdä Afrikka. Mietimme, mennäkö vai ei. Ja sitten matkasuunnitelmat alkoivat toteutua marraskuussa 2004.
Olimme Outi-matkanjohtajaan usein yhteydessä ja saimme häneltä tarpeellisia neuvoja matkan valmisteluissa. Sitten koitti lähtöpäivä 1. joulukuuta, paluupäivä oli 13. joulukuuta.

Matkamme kokemukset yllättivät meidät. Lentokoneen laskeuduttua Mombasan lentokentälle näimme vastassa rakkaat ihmiset Marian ja Heikin sekä heidän ystäviänsä. Se oli ihana ja ikimuistoinen hetki! Ihanaa oli myös afrikkalaisten ihmisten ystävällisyys, halauksilla ja lämpimillä katseilla tervehtiminen. Konferenssi, jossa olimme oli meille erilainen kokemus, jotka olemme tottuneet evankelisluterilaisen kirkon hiljaisuuteen. Siellä seurakunnassa oli paljon musiikkia, ylistystä tuntikausia ja ihmispaljoutta. Pastoreiden puheet tulkattiin meille suomeksi kuulokkeiden avulla.

Intian valtameri, jossa saimme uida lämpimine vesineen ja valkoisine hiekkoineen - se oli ihanaa! Ennen näkemätön kokemus oli myös lasku- ja nousuvesi meressä. Kukkivien puiden kauneus, ilman kuumuus ja kosteus, vesihelmet kasveissa ja puissa aamuisin oli myös sanoin kuvaamatonta.
Hotellimme ilmanvaihtoineen ja palveluineen oli kaikin puolin hyvä. Ruokaa oli tarjolla runsaasti. Lisäkkeenä oli joka päivä aitoja hedelmiä ja niistä puristettuja juomia.

Saimme myös käydä slummeissa. Koin itse (Leena) slummikäynnit erittäin raskaana päivänä. Ei voi uskoa ennen kuin omin silmin näkee sen kurjuuden ja sairauden, mitä slummi kätkee sisällensä.
Pääsimme myös vierailemaan muutamaan yksityiskotiin, jossa saimme osaksemme vieraanvaraisuutta ja suurta ystävällisyyttä. Matkamme oli ikimuistoinen. Saimme olla terveinä. Myös lentomatkat menivät hienosti. Kiitos kuuluu kaikesta Taivaan Isälle, jolta paljon rukoiltiin matkamme onnistumista.
Eläinsafarin hienot kokemukset jäivät kertomatta. Samoin Marian ja Heikin kodin vierailut. Ne myös olivat osa tätä ainutlaatuista matkaa. Eikä pidä jättää mainitsematta Outia, Mikkoa ja Tatua, jotka olivat tärkeät henkilöt ja tekivät matkamme onnistuneeksi.