Kuvauksia ja työhön tutustumista Mombasassa 22.- 27.3. 2005

Undulaatit hyppivät kookospalmusta taatelipalmuun ja sirittävät. Aamuaurinko paistaa kuumasti. Meri siintää turkoosina puitten latvojen takana. Siinä näkymä hotellihuoneestani. Täällä sisällä hurisee ilmastointilaite, joka poistaa lähes 100 prosenttisen kosteuden ja viilentää huoneilman nukkumiskelpoiseksi. Olen ollut täällä Keniassa jo kolme viikkoa. Tänään on lähtöpäivä ja haikea olo.

Viimeiseen viikkoon on sisältynyt Vesa kuvaajan ja Mikon ahkeraa kameroitten käyttöä Camp David keskuksella ja slummin kodeissa. He tekevät Hope for Tomorrow:lle Suomen kouluvierailuja varten kuvausta slummin arjen elämästä. Saimme ulkoministeriöltä rahoituksen kuvaajan matkakuluihin. Kamera on välillä temppuillut, mutta muuten kuvaukset ovat sujuneet hyvin.

Yhtenä päivänä kävimme valtion sairaalassa aids-osastolla katsomassa Hope for Tomorrown tukemaa äitiä. (hän on kesällä aidsiin kuolleen pikkutytön äiti, joka itsekin sairastaa aidsia) Äiti on laiha, mutta jaksaa istua ja kävellä. Sairaala oli siistimpi, mitä olin odottanut. Monesta sängystä katsoivat laihojen poskien keskeltä peloikkaitten naisten silmät.

Juttelimme ja rukoilimme. Tapaamamme äiti on uskossa. Puhuimme siitä, että Jeesus on parantaja ja että aidskin oli ristillä Jeesuksen päällä. Puhuimme myös taivaasta ja siitä, että jokainen päivämme on muitten kutsumista Jeesuksen omaksi. Taksikuski ja viereinen potilas antoivat elämänsä Jeesukselle!

Camp David keskuksella aids-tukiryhmän naiset tekevät terveyssaippuaa. Saippuan terveellinen aine liotetaan neem-puun kaarnasta. Kaikki vaiheet kuvattiin filmille. Ryhmän äidit myyvät saippuaa ryhmänsa tukemiseen.

Keskuksella on kokoontunut tammikuusta asti myös pienten lasten päiväkoti. Keskuksen yläkerrassa istuu pienillä puupenkeillä vieri vieressä yli 40 iloista pikkunassikkaa. He ovat alueen köyhien perheitten lapsia. Lapset tarvitsisivat ehdottomasti isomman tilan päiväkodin toimintaan. Keskustelimme keskuksen johtaja Davidin kanssa katoksen rakentamisesta keskuksen pihalle lasten toimintaa varten.

Tammikuusta asti keskukselle tuli henkilökunnan joukkoon uudeksi hallintojohtajaksi nuori nainen nimeltaan Maureen. Hänella on paljon kokemusta HIV/AIDS työsta. Maureen näyttää olevan todella oikea ihminen paikallaan! Kävin hänen kanssaan opettajakorkeakoulun hengellisillä päivillä puhumassa. Voi miten ihailin hänen rohkeuttaan puhua aidsista nuorille opiskelijoille. Oli helppo saarnata anteeksiannosta ja parannuksesta sen jälkeen: 14 eksynyttä opettajaopiskelijaa halusi palata Jeesuksen tykö.

Täällä on nyt kouluista kevätloma. Mikko, Maureen ja Onesmus olivat järjestäneet viikonlopuksi retkipäivän Hope for Tomorrown tukemille lukiolaisille. Olimme meren rannalla koko päivän. Rannalla olo oli parantavaa ulkoilua meille kaikille. Päivän lopuksi jakaannuimme tyttö- ja poikaryhmiin ja puhuimme nuorille avoimesti seurustelusta, seksista ja Jeesuksesta. Kaksi poikaa halusi antaa elämänsä Jeesukselle. Kaikki tytöt rukoilivat anteeksiantoa ja puhtautta elämäänsä. Nuoret ehdottivat, että keskukselle perustettaisiin Camp David Youth Mission nuortenryhmä. Nuoret sanoivat, että he haluavat Raamatun opetusta ja rukousta, että voisivat lähteä kertomaan muille Jeesuksesta. Rukoilen sydämestäni, että tämä toiminta käynnistyy jo pian!

Takana on ihanat kolme viikkoa täällä Keniassa. Päiviin sisältyy paljon iloa ja voittoja, mutta myös surullinen asia. Kaksi päivää sitten saimme kuulla, että yksi keskuksen tukiryhmän naisista oli kuollut sairaalaan. Jeesuksesta kertominen kaiken aineellisen työn lomassa korostuu taas tärkeimmäksi tehtäväksemme. Viikkojen työ ja vaiva evankelioimiskampanjan eteen ei ollut turhaa. Matkamme ja olemisemme täällä vahvistui Jumalan tahdoksi!

Kohta Mikko, Norah ja Catherine lähtee saattamaan meitä lentokentälle...

Kolmen viikon missiosta kiitollisena
Outi Valimaa

Kuvauksia ja työhön tutustumisksen kuvat