Glory Backman ja Outi Murangan puskassa 14.- 20.3. 2005

Ryhmä Murangan pastoreita ja seurakuntalaisia oli meitä vastassa Nairobin lentokentällä. He toistivat lausetta: "Olemme tosi kiitollisia siitä, että suostutte tulemaan meille Murangaan…" Ihmettelin, mitä tuo lause tarkoittaa, mutta se selvisi seuraavana päivänä. Emme olleet menossa vain tavalliselle maaseudulle Keniassa, vaan todella puskaan!

Punamultainen tie kiemurteli vuoren rinnettä. Pastorin auto, jossa meitä kuljetettiin pomppii koska kuopat tiessä ovat todella isoja. Ajattelen, tälläiseltä vaatteista tuntuu olla pesukoneessa…Mutta tässä koneessa ei tule puhdasta, vaan ajettuamme noin tunnin punamultaista tietä huomaan, että olemme kuin punamullalla kuorrutettuja yltä päätä myös auto. Pyhän Hengen läsnäolo ja järjestävän seurakunnan ihmisten rakkaus on niin valtavaa, että olemme valmiita kestämään mitä vain.

Maisemat tiellä matkalla Murangaan ovat ihania: ylhäällä laaksossa rinteellä vihreitä banaanipuita, kahvipensaita ja pähkinäpuita, alhaalla laaksossa joki jossa naiset pesevät pyykkiä ja lapset hakevat vettä koteihin. Koemme oikeasti olevamme Afrikassa!

Kun saavumme kylään seurakuntalaiset tulevat meitä tanssien ja laulaen vastaan ja heiluttavat palmunoksia. Tien viereen on istutettu tuore banaanipuu meidän vieraitten kunniaksi. Seurakunta on pieni, suomalaisittain puuvajan tyyppinen noin 5X5 metrin kokoinen katos, jota on laajennettu muovikatoksella ja sijoittamalla puupenkkejä rinteeseen. Oikeastaan koko "kirkkosali" on ulkona taivasalla. Kun meidät istutetaan kunniapaikoille eteen Glory saa heti Jumalalta kehotuksen rakentaa seurakunnalle uuden kirkkorakennuksen. Kaikesta ulkonaisesta vaatimattomuudesta huolimatta olomme on kotoinen ja koemme olevamme todella tervetulleita.
Samana päivänä vierailemme pastorin kotona, joka on yhtä vaatimaton kuin seurakunta, ei sähköa, ei juoksevaa vettä, ei viemäriä, maalattia ja hiileistä rakennettu tulisija keittiönä. Mutta kodissa oli lämpöä ja paljon Jumalan rakkautta!

Kokoukset olivat seurakunnasta muutaman kilometrin päässä aukean laakson pellolla. Sinne kokoontui joka ilta 1000- 3000 kyläläistä, joiden joukossa oli satoja lapsia. Kahtena ensimmäisenä iltana Gloryn esittäessä alttarikutsun, oli kuin yleisö olisi sidottu paikoilleen. Pastori Stephen kertoi, että kylän noidat olivat uhkailleet häntä kokousten järjestämisen aikana. Koimme vastustuksen selvästi. Viimeisenä iltana tuli läpimurto, sadoittain ihmisiä tuli ottamaan vastaan pelastuksen ja täyttymään Pyhällä Hengellä. Oli kuin paljojen vetten pauhu kun sadat lapset täyttyivät Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhumaan kielillä. Tiedän, että kylä tulee muuttumaan noitten lasten kautta!

Olimme viimeistä edellisenä päivänä myös ylä-aste tasoisella koululla pitämässä kokousta. Paikalla oli 250 koulun oppilasta. Pahat henget panivat oppilaat nauramaan kun Glory kutsui heitä pelastukseen, mutta Glory ei antanut periksi! Lopulta koko joukko ja myös koulun rehtori rukoilivat Jeesusta elämäänsä. Kokouksen lopussa noin 20 oppilasta vapautui demoneista, jotka lähtivät heistä kirkuen. Kiitos Jeesus että syntynyt hedelmä pysyy ja vahvistat kyläläisiä niin että he juurtuvat Sanaan. Viimeisen päivän kokouksessa selvisi, että vain harvoilla uskovilla Murangassa on oma Raamattu. Koin, että Jumala haluaa Hope for Tomorrown auttavan pastori Stephenin seurakuntaa hankkimalla jokaiselle seurakunnan jäsenelle Raamatun.

Kiitollisin terveisin Keniasta Outi Välimaa

Muranga Crusade:n kuvat